Ovatko ammattiliitot vastanneet ympäristökriiseihin?

Pidin kommenttipuheenvuoro ammattiliitto Pron ja One Planetin tilaisuudessa Reilu vihreä siirtymä: Osaava työvoima muutoksen moottorina (26.9.2025). Puheenvuoroni vastasi kysymykseen ”Ovatko ammattiliitot vastanneet ympäristökriiseihin?”.

Lyhyt vastaukseni kysymykseen on, että osittain, mutta eivät riittävästi. Vaikka kansainvälinen ammattiyhdistysliike on edistänyt ympäristöasioita jo 1970-luvulta saakka (Olsen & Kemter 2012; Taipale & Houtbeckers 2021), kansallisessa keskustelussa tämä ympäristötyö jää päivänpolitiikan varjoon. Väitän että ammattiliitoissa voidaan tehdä enemmän ympäristökriisien hillitsemiseksi ja ratkaisemiseksi. Lopputeksti käsittelee seuraavia näkökulmia:

1.  Käsillä on eksistentiaalinen eli olemassaoloa uhkaava kriisi, jonka ilmenee ympäristökriiseinä tai ekososiaalisina kriiseinä. 

2. On olemassa keskusteluita ja arjen kokeiluita, joiden lähtökohta on tämän eksistentiaalinen kriisin tunnustaminen. 

3. Ammattiliitot voivat rohkeammin liittyä mukaan näihin keskusteluihin ja kokeiluihin päivittämällä suhtautumista jatkuvaan talouskasvuun, laajentamalla ymmärrystä työstä ja toimeentulosta sekä lisäämällä solidaarisuutta alan muita toimijoita kohtaan.  

Mitä tarkoitan eksistentitiaalisella eli olemassaoloa uhkaavalla kriisillä?

Tukholman reslienssikeskuksessa seurataan planetaarisia rajoja, jotka kuvaavat ihmisyhteisöjen turvallista toimintatilaa. Hiljattain ilmestyneessä artikkelissa todetaan, että seitsemän yhdeksästä planetaarisesta rajasta on ylitetty. Aloitin projektitutkijana vuonna 2009, ja tuolloin kolme näistä mallin rajoista oli ylitetty. Tilanne on siis huonompi. 

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n vuonna 2023 julkaistussa arviointiraportissa kuvataan keskimääräisen lämpötilan nousun vaikutuksia. Tässä kohtaa on todettava, että ilmastomallinnuksen kääntäminen lyhyeen kommenttiin vaatisi itseltäni enemmän ilmastonlukutaitoa, josta toimittaja Mikko Pelttari on kirjoittanut kirjan (Pelttari 2018). Ymmärrykseni on, että koemme parhaillaan noin 1,1 asteen keskilämpötilan kohoamisen seurauksia. Sään ääriolosuhteet ovat lisääntyneet globaalisti. Tavoitteena on alle 1,5 asteen lämpeneminen, josta on sovittu Pariisin ilmastosopimuksessa. Jo tämä tavoite tarkoittaa ongelmia ihmisyhteisöille, eläimille ja ekosysteemeille. 

Vuoden 2023 raportin viesti on, että ikkuna 1,5 tai 2 asteen poluille on sulkeutumassa tämän vuosikymmenen lopussa. Ellei tarvittavia muutoksia tehdä, olemme noin kolmen asteen lämpenemisen tiellä. Tämä tarkoittaa ennennäkemätöntä yhteiskunnallista ja ekosysteemien luhistumista. Mikäli tämä ei ole eksistentiaalinen olemassaoloa uhkaava kriisi, en tiedä mikä on. 

Polttava kysymys siis kuuluu miten mahduttaa talous ja työ planeetan rajoihin? 

Kohtuutalouden tutkimuksen näkemykset työstä voidaan jakaa ehdotuksiin koskien (i) palkkatyötä, (i) työtä palkkatyötä laajempana sekä (iii) työn uudelleenajateltua (Houtbeckers 2025). Haluan tässä painottaa, että jo palkkatyötä koskevien ehdotusten läpivieminen mullistaisi työpaikkojen, työelämän ja myös talouden dynamiikkoja. Tässä näkyy lista ehdotuksista, esimerkiksi työajan lyhennykset, työn jakaminen ja työpaikkademokratian lisääminen. Millaisia olisivat suomalaiset työpaikat 10 vuoden kuluttua, jos tämän listan uudistukset olisi tehty? Lisäksi kun toiminnassa huomioitaisiin muun muassa feminististen tutkijoiden esittämät havainnot palkattoman ja alipalkatun työn ja hoivatyön merkityksestä yhteiskunnille, olisi työelämässä mahdollista ajaa historiallisia ja kauan kaivattuja uudistuksia. 

Mikä on ammattiliittojen rooli eksistentiaalisen kriisin aikana?

Ammattiliitoissa tulisi päivittää suhtautumista jatkuvaan talouskasvuun. Tähän mennessä politiikkaa on tehty kasvutalous edellä. On aika vaihtaa suuntaa ja ryhtyä tekemään vaikutustyötä ekologia edellä. Kuten sanonta kuuluu, ”no jobs on a dead planet”. 

Ammattiliittojen tulee laajentaa ymmärrystä työstä ja toimeentulosta. Esimerkiksi kokoaikainen palkkatyö ei ole kaikille mahdollista syistä, jotka ovat sekä rakenteellisia että yksilöllisiä. Miten ammattiliitot voivat ajaa kaikkien työntekijöiden asiaa? 

Ammattiliitoissa ja liikkeissä laajemmin tulisi keskustella solidaarisuudesta. Esimerkiksi Suomessa lakko-oikeuden kaventaminen oli iso periaatteellinen kysymys. Odotin perusteellisempaa yhteiskunnallista keskustelua ja vahvempia lakko-oikeuden puolustuspuheenvuoroja esimerkiksi ympäristöjärjestöiltä. Tällaista keskustelua ei valitettavasti käyty. Vastaisuuden varalle ammattiliitot voivat lisätä solidaarisuutta muita toimijoita kohtaan, jotka hakevat ratkaisuja ympäristökriiseihin. Tällöin vastavuoroisesti solidaarisuutta voi olla jaossa myös työntekijöiden kamppailulle. Käsillä oleva eksistentiaalinen kriisi koskee kaikkia. 

Viitteet:

Houtbeckers, E. (2025). Mapping the spectrum of degrowth work. In Routledge Handbook of Degrowth (pp. 292-306). Routledge. 

IPCC. 2023. Climate Change 2023: Synthesis Report. Contribution of Working Groups I, II and III to the Sixth Assessment Report of the  Intergovernmental Panel on Climate Change [Core Writing Team, H. Lee and J. Romero (eds.)]. IPCC, Geneva, Switzerland, pp. 35-115, doi:  10.59327/IPCC/AR6-9789291691647

IPCC, 2023: Summary for Policymakers. In: Climate Change 2023: Synthesis Report. doi: 10.59327/IPCC/AR6-9789291691647.001

Olsen, L., & Kemter, D. (2012). The International Labour Organization and the environment: the way to a socially just transition for workers. In Trade unions in the green economy(pp. 41-57). Routledge.

Pelttari, M. (2022). Lämpenevä Maa – Ilmastolukutaidon käsikirja. Vastapaino. 

Taipale, T., & Houtbeckers, E. (2021). Kestävyysajattelu ILO: n vihreän työn raporteissa ja työelämän tutkimus kestävyyssiirtymässä. Työelämän tutkimus, 19(1), 5-30.